Tälle sivulle on koottu Päivänpyörän maailmamateriaali. Aineisto täydentyy pelin lähentyessä. Sivulla esiintyvä taide on Vilja Ruotsalaisen käsialaa.

Toistaiseksi tässä yhteydessä:
– lyhyt maailmakuvaus ja ohjeita aloittelijalle
– tiiviitä pukeutumisohjeita
– Pidempi maailmakuvaus
–  Paikat ja ihmiset

Lyhyt maailmakuvaus

Kalevalan maat muistuttavat myöhäisrautakautista Suomea, mutta sen ihmiset elävät metsän väen, arkisen taikuuden ja henkien täyttämässä maailmassa. Yliluonnollinen ei kuitenkaan ole ihmisille pelkästään vierasta ja pelottavaa, vaan osa elämää: ennen verkkojen laskemista lausutaan kalastussanat ja ennen metsään lähtöä annetaan uhri Tapiolle tai Mielikille. Päivänpyörän maailma on sekoitus esihistorian loppuvaiheita ja fantasiaa. Vedessä on näkkejä, loitsuilla voi parantaa ja synkissä korvissa hirnuvat hiidet. Suurin osa taikuudesta on kuitenkin arkista ja vailla näyttävyyttä: sukset voidaan lumota parempaan luistoon ja Ahdilta pyytää kalaonnea. Nämä konstit ovat yleensä tehokkaita, mutta yksipuolisia.

Ihmiset elävät kylissä, joiden asukasluku kaikki lapset mukaan laskettuna harvoin yltää toiselle sadalle. Valtaosa on maanviljelijöitä, jotka peltojensa lisäksi hankkivat lisäelantoa kalastamalla ja metsästämällä. Kaskea poltetaan ja talvi on kova paikka useimmille taloille, sillä siitä selviytyminen edellyttää kerättyjä ruokavarastoja ja riittävää määrää polttopuuta.

Yhteiskunta on järjestäytymättömyydessään melkoisen tasa-arvoinen: päälliköt ovat niitä, joita muut kuuntelevat eikä kenkenkään ole pakko kuunnella häntä siksi, että hän on päällikkö, vaan siksi, että hänellä on järkevää sanottavaa tai koska muutkin kuuntelevat häntä. Osa päälliköistä pitää talossaan soturia, jonka työnä on asetaitojen ylläpitäminen ja taistelu kovaonnisina aikoina. Tämmöisiä isäntiä ja emäntiä on syytä kunnioittaa sen takia, että riitatapauksissa heidän joukkonsa ovat muita vaarallisempia.

Vaikka ihmiset muodostavat perheitä, on selkeämmin hahmotettava yhteiskunnan perusyksikkö talo. Talossa on isäntä ja emäntä, jotka pitävät huolen siitä, että työt tulevat talossa tehtyä ja ruoka riittää talveksi. Samassa talossa asuu tavallisesti enemmänkin isäntäväen perhettä, mutta siellä voi asua muutakin talonväkeä ja orjia. Talo koostuu lähes aina useasta rakennuksesta, joista väki pakkautuu yhteen ja samaan tupaan vain kylmimmän talven ajaksi.

Kalevalan kylät käyttävät orjia eli väkipuolia. Näillä seuduilla heitä kutsutaan myös pohjolan orjiksi, vaikka harva orjista olisi Pohjolasta kotoisin. Koska orjat elävät samoissa taloissa ja tiloissa kuin muutkin, harva omistaja kohtelee heitä erityisen huonosti. Raskaimmat ja tylsimmät työt on varattu orjille, he saavat ruoan viimeisenä, heidän vaatteensa ovat huonoimmat ja he nukkuvat ovensuussa. Muutoin orjien asema ei juuri elämässä näy, mutta monissa taloissa tämäkin tekee heidän elämästään tarpeeksi kurjaa. Pelissä orjia pelaavat vain pelinjohdolliset avustajat ja he ovat Kulsialan pitäjän orjia, jotka on määrätty tekemään käräjille taloustöitä.

Sukupuolten suhteen pelin maailma on tasa-arvoisempi kuin muinaisrunojen kuvaama maailma. Naiset voivat nousta päälliköiksi ja toimia sotureina siinä missä miehetkin ja monessa talossa miehet ovat tottuneet hoitamaan lapsia ja pesemään pyykkiä. Silti on yksilöitä, jotka pitävät Ukkoa jumalten kuninkaana ja katsovat, että vain mitätön mies jää vaimonsa tossun alle. Kulttuurisesti suvun jatkumista pidetään tärkeänä, mutta koska tämä on harvoin yhden yksilön vastuulla, joten heteronormatiivisuus vaikuttaa vahvimmin sukujen ainoiden perillisten kohdalla.

Kalevalan runot ja henkilöt ovat kaikille tuttuja tarinoita, joita pidetään yleisesti tosina. Väinämöinen, Ilmarinen ja muut henkilöt eivät enää ole läsnä ihmisten elämässä, mutta moni vanhus saattaa väittää nähneensä lapsena Väinämöisen tai Ilmarisen.

Päivänpyörän tapahtumapaikka on Retulan saari. Saari sijaitsee keskellä kalevalaisia maita, Kulsialan pitäjässä, sisämaassa olevassa järvessä. Saari on aikoinaan ollut merkittävä käräjäpaikka, jossa tärkeitä päätöksiä on tehty, häitä on vietetty ja Ukolle uhrattu. Nyttemmin se on enemmän muisto menneisyydestä, sillä Kulsiala ei ole enää sellainen mahtipitäjä kuin kaksi vuosikymmentä sitten. Naapurikylät, Vanaja ja Rapola keräävät suurempia vaurauksia lapin matkoiltaan, eivätkä kauppareitit kulje saarelle kuten ennen.

Pelin maailma perustuu Roudan maa -roolipeliin. Roudan maa -roolipelikirjojen tunteminen tai lukeminen ei ole pelissä tarpeen.

Käytännön ohjeita aloittelijalle

Useimmat paikalla olevat hahmot eivät hahmota maailmaa kovin laajalti. Tässä ovat meidän pellot, tuolla on metsä. Kukaan ei osaa lukea. Ruoka tulee omasta maasta. Talvet ovat kamalia, melkein joka talossa on kotieläimiä, asunnot ovat ahtaita ja savuisia ja kaupankäynti vaihtokauppaa. Elikoita ei ole täällä saarella samalla tavalla, koska useimmat asuvat kauempana. Suuri osa väestä on kulkenut markkinoille veneillä ja jotkut jalkaisin muutaman päivän tai jopa viikon matkan.

Aseellisten ihmisten kulttuuriin kuuluu tietty varovaisuus ja kohteliaisuus. Koska kirjoitettua lakia ei ole, noudatetaan vanhoja ja hyviä tapoja. Suku ja yhteisö antaa ihmiselle turvaa vaarallisessa maailmassa. Päälliköitä totellaan, koska he antavat yhteisölle turvaa, ei siksi että he ovat päälliköitä.

Pukeutuminen

Pelin pukeutuminen jäljittelee viikinkiajjan suomalaisten pukeutumista. Koska peli on fantasiaa ja koska arkeologiset tiedot aikakauden vaatteista ovat niukat, ei pelaajien tarvitse kantaa pukimiensa tyylistä kuitenkaan suurta huolta.

Villakankainen tai pellavainen mekko on useimpien vaatetuksessa peruspuku, jonka ympärille vaateparsi rakennetaan. Helman pituus määräytyi pitkälti käytännön työn mukaan: mitä enemmän piti harppoa veneeseen, kulkea hevosella tai ylittää aitoja, sitä lyhyempi ja paitamaisempi mekko oli. Kylmällä säällä mekkoja puettiin useampi päällekkäin ja etenkin varakkaat naiset käyttivät mekon päällä hihatonta päällysvaippaa, joka sidottiin olkapäiltä kiinni soljilla ja vyötäröltä vyöllä. Esiliinat ja viitat olivat suosittuja. Esiliina suojaa vaatteita likaantumiselta ja puhdas esiliina on merkki vauraudesta ja siitä, että piiat tekevät työt. Viitta puolestaan on yksinkertaisuudessaan monikäyttöinen vaate. Suosituimpia materiaaleja ovat villa ja pellava.

Turkikset ja nahka ovat metsästäjäkulttuurissa yleisesti käytettyä materiaaleja. Erilaiset huivit ja päähineet ovat olleet myös suosittuja: illan viiletessä tai viileän tuulen puhaltaessa ne antavat suojaa. Muunkin tyyppisiä hattuja käytetään kuin perinteistä kalevalaista patalakkia tai tavallista huivia. Kengät voivat olla nahkaiset tossut, mutta yhtä hyvin peliin voi tulla lapikkaissa tai vaikka tuohivirsuissa.

Lautanauhoja käytetään koristeina ja vaatteiden kiinnittämisessä. Rikkaat ilmaisevat vaurauttain usein pronssisin koruin, turkissomistein ja värikkäämmäksi värjätyin vaattein. Rengaspanssari tunnetaan, mutta kylmässä ilmastossa se on suurimman osan vuotta niin epäkäytännölinen ja hankala, ettei juuri kukaan käytä sellaista.